Muutama päivä on nyt tehty haarukoiden jakoa vaimon kanssa. Ihmeen rauhallisesti on sujunut. Muutama yhdessä hankittu arvokkaampi esine on saatu sovittua sullemulle-periaatteella ja lopuilla ei tunnu olevan kummallekaan merkitystä. Tänään vaimo muutti sitten pois. Itse halusi lähteä ja minun jäävän. Sovimme, että teemme erosta mahdollisimman konkreettisen ja veimme saman tien yhteisen erohakemuksen. Kun olimme saaneet tavarat roudattua uuteen osoitteeseen ja paperit sisään, ehdotin, että käydään yhdellä ero-oluella. Vaimo, vai pitäisikö jo sanoa eksä, suostui, tosin hiukan vaivautuneena. Vähän vaikeatahan se puhuminen tosin oli mutta eipä riideltykään. Eksä oli aika vaisu, jotenkin outo. Mutta ehkä se johtuu vain tästä kaikesta. Silti. Minua ihmetytti.

Niin kuin sekin, että se asunnon ulko-ovi pidettiin koko muuton ajan visusti auki, enkä nähnyt ovessa olevaa nimeä. Alakerran nimitaulusta yritin ohimennen aina vilkaista, mikä niistä nimistä täsmäisi oikeaan oveen: Mörsky. Se tuntuu jotenkin tutulta.