Olemme vaimoni kanssa eläneet aikoja, jolloin vaimo ei halunnut lähteä kanssani kyläilemään. Ei sukulaisiin, ei perhetutuille, saati hänen kavereilleen. Hän pelkäsi minun nöyryyttävän itseään, eikä syyttä. Sisäinen paskiaiseni näytti nilkin luonteensa aivan riittävän usein. Olen myöhemmin tulkinnut sen mustasukkaisuudeksi, mutta en ole varma oliko siitäkään aina kyse. Vaikea sitä on selittää muille, kun ei itsellekään pysty.

Erään kerran olimme yökylässä lapsuudenkaverini luona. Hän oli vaimoineen järjestänyt meille mukavan illallisen aunomisineen ja juhlinnan uuvuttamana menin ensimmäisenä nukkumaan. Vaimo jäi isäntäväen kanssa juttelemaan. Omat muistikuvani myöhemmistä tapahtumista ovat sumeat, lähinnä olemattomat. Ystävän kertoman mukaan olin herännyt yöllä huutamaan, että saatanan huora, nukkumaan sieltä. Vaimo oli tullut, hän oli jo oppinut valitsemaan pienemmän pahan. Isäntäväkeni ihmetteli aamulla, mikä minulle oli tullut, eiväthän he kaikkina niinä vuosina olleet minua sellaisena nähneet koskaan. Vaimo ei puhunut mitään, jälleen kerran ilmeet kertoivat aivan riittävästi. Siihen aikaan käytin hyökkäystä puolustuksena ja syytin häntä provosoinnista vaikka tiesin itsekin, kumpi meistä oli moukka.

Outoa siinäkin tapauksessa oli se, että vuosien takainen ystäväni, joka näki minussa puolen, jota ei tuntenut, ei oikeastaan halunnut nähdä sitä. Hän käyttäytyi myöhemmin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin tekivät kaikki ystäväni. Varsinaisena valopäänä opin sitten ajattelemaan, ettei minussa mitään syytä ole. Itse asiassa ajattelin, että vaimo valehteli, että mitään ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Hänhän oli ainoa, joka minusta sellaista sanoi. Myöhemmin vasta ymmärsin, että ystäväni eivät halunneet käsitellä asiaa, myöntää minusta puolta, jota eivät tunteneet. Ainoa, joka joutui asian myöntämään oli vaimo ja minä syytin häntä. Ystäväni tavallaan nollasivat vaimon puheet. Samoin tekivät vaimonkin ystävät. Vaimo oli aivan yksin.

Henkinen väkivalta on kuin kiinalainen vesikidutus. Se hiertää hitaasti mutta varmasti ihmistä, syö hänestä sen paikan, johon se osuu. Pelottavan usein se osuu sydämeen.