Viikonloppu meni kuolettavan rauhallisesti. Kärsivällisesti jaksoin
nuokkua lauantaina ostoshelvetissä, vaimo sai hypistellä riepuja
sydämensä kyllyydestä. Tähän visvaiseen planeettaan ei ole vielä tähän
päivään mennessä kehitetty mitään kiduttavampaa tylsistymisen muotoa
kuin vaate- ja sisustuskaupat. Minulle on aivan sama minkä värinen
keittiön pöytäliina tai kylpypyyhe on. Pitäköön sen huvinsa. Ostakoon
kaapit täyteen riepuja, joita ei koskaan kisko päälleen. Minulle
riittää, että määrään telkkarin paikan ja pidän kaukosäätimen.
Kaukosäätimenkin herruuden menetin eilen, vaimo halusi katsoa tanssia
telkkarista. Olin eilen niin perkeleen kiltillä tuulella, että annoin
periksi. Ainakaan vaimo ei viitsinyt silloin aloittaa ainaista
marmatustaan tyhjistä olutpulloista, joita kuulemma istutan jokaiseen
huoneeseen. Vaan eivät ole minun jäljiltäni ne punkkutahrat sohvassa.
Huurteinen maistuisi.
maanantai, 20. maaliskuu 2006
Kommentit