Viikonloppu meni kuolettavan rauhallisesti. Kärsivällisesti jaksoin nuokkua lauantaina ostoshelvetissä, vaimo sai hypistellä riepuja sydämensä kyllyydestä. Tähän visvaiseen planeettaan ei ole vielä tähän päivään mennessä kehitetty mitään kiduttavampaa tylsistymisen muotoa kuin vaate- ja sisustuskaupat. Minulle on aivan sama minkä värinen keittiön pöytäliina tai kylpypyyhe on. Pitäköön sen huvinsa. Ostakoon kaapit täyteen riepuja, joita ei koskaan kisko päälleen. Minulle riittää, että määrään telkkarin paikan ja pidän kaukosäätimen.

Kaukosäätimenkin herruuden menetin eilen, vaimo halusi katsoa tanssia telkkarista. Olin eilen niin perkeleen kiltillä tuulella, että annoin periksi. Ainakaan vaimo ei viitsinyt silloin aloittaa ainaista marmatustaan tyhjistä olutpulloista, joita kuulemma istutan jokaiseen huoneeseen. Vaan eivät ole minun jäljiltäni ne punkkutahrat sohvassa.

Huurteinen maistuisi.