Mistä se alkoi? Muistan hyvin, toisaalta en, sillä en halua myöntää. En halua muistaa.

Olin vaimon kanssa lomalla, taisi olla joku Kreikan saarista, ja etsimme ruokapaikkaa. Minulla oli jano. Toki olin juonut koko päivän, sillä oli kuuma. Olin nälkäinen, janoinen, kuumissani, malttamaton. Tai en tiedä, ehkä olin vain oma itseni. Paskiainen, joka halusi heti sen, mitä mielessä oli. Vaimo halusi etsiä jotain paikallista ruokaa, sille ei kelvannut mikä tahansa. Helvetti, minä taas halusin päästä ensimmäisen varjoisaan paikkaan, jossa tarjoiltiin edes jotain. Vaimo jaksoi nalkuttaa, minä en tarkalleen edes muista mistä. Tosin se taisi jossain vaiheessa huomata hermostukseni ja sille olisi sitten kelvannut mikä vaan mutta minä olin jo menettänyt tilanteen hallinnan ja siitä en pitänyt. Minua alkoi ottaa päähän, että vaimo piti minua nahjuksena, se oli ehtinyt aukoa päätään jo koko alkuloman.  Jokin raja ylittyi. Menetin kontrollini.

Minä en muista, mitä sen jälkeen tapahtui. Muistan vain sen kujan, joka kaarsi muurin viertä. Muistan kuumuuden. Muistan, että pidin vaimoa kurkusta muuria vasten. Muistan sen kauhistuneet silmät.

Se oli ensimmäinen kerta.