Minä inhoan viikonloppuja. Tiedän, että vaimo pelkää niitä ja se taas
kasvattaa minussa jo etukäteen turhautunutta raivoa. Ihan sama, mitä
teen tai olen tekemättä, kaikki kääntyy viimeistään lauantai-iltana
puoli yhdeksältä mykkäkouluun ja vaimo menee nukkumaan. Minä istun
aamuun ja mietin, mitä helvetin järkeä tässä elämässä on.
Vaimo haluaa, että käytäisiin yhdessä lauantaina jossain, vaikka
kaupassa ja minä haluan rentoutua ja ottaa kuppia perjantaina, joten
lauantaina ei mennä autolla mihinkään. Minä haluan, että käytäisiin
yhdesssä jossain, vaikka pubissa mutta vaimo sanoo, että siellä tulee
pää kipeäksi savusta.
Vaimo sanoo, että se tuntee olevansa vankilassa viikonloppuisin. Missä
se nainen luulee minun olevan? Samassa vankilassa me istumme, ristikko
välissämme.
Tänään on parempi päivä. Menemme markettiin. On tämäkin elämää.
lauantai, 18. maaliskuu 2006
Kommentit