Minua ja vaimoani on ihmetelty täällä kommenteissa. Tosielämässä kukaan ei ihmettele. Ehkä siksi, että harva tietää ja ne loput eivät halua tietää vaikka näkisivätkin. Täällä meitä on kehotettu eroamaan, menemään hoitoon, lopettamaan alkoholin käyttö ja sitä ja tätä. On ihmetelty, miksi olemme yhdessä, miksi emme eroa, miksi emme jätä toisiamme.

Minä ajattelen tämän niin, että mustasukkaisuus on sairaus, alkoholin käyttö ainakin pahimmillaan on sairaus, itsehillinnän vaikeudet on sairaus. Erotaanko syöpään sairastuneesta puolisosta, jätetäänkö epilepsiaan sairastunut? Alkoholismi ja mustasukkaisuus ovat sairauksia siinä missä haimasyöpä ja sydänvika. Mutta vain meille sanotaan, että jättäkää toisenne, erotkaa. Hävetkää. Kyllä puolisostaan voi välittää vaikka siltä olisi toinen rinta leikattu tai tukka lähtenyt. Ei sairaus ole kenenkään syy. Eikä se ole missään tapauksessa syy jättää. Miksi siis meille sitä ehdotetaan.

Elämä ei aina ole helppoa. Reilua se ei ole missään tapauksessa. Sitä vaan oppii elämään, kun on pakko.