Vaimonhakkaaja2019-09-19T15:13:48+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://hakkaaja.vuodatus.net/hakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Toivoa?]]> Tai olin, mistä minä voin tietää, voinko luottaa, että en enää lyö. Voiko kukaan luottaa minuun, jos en itsekään luota. Haluan uskoa, että lyöjä ei lyö kaikkia vaan on olemassa ihmisiä, jotka tietämättään ärsyttävät vääriä hermoja. Tai tieten, onhan niitäkin. Haluan uskoa, että minä en lyö lyömisen vuoksi, että minulta loppuisi sanat ja siksi löisin, että minä olisin kuin seinään paiskautuva törmäystestiauto, joka paiskautuessaan ei enää tunne omia voimiaan, omaa päätään. Haluan uskoa uusiin mahdollisuuksiin ja itseeni.
Tiedän, että minun pitää kertoa joskus, jos tämä jatkuu. Tiedän, että sitä ennen minun pitää todistaa, että minuun voi luottaa.
Vaan voiko? ]]>2006-07-03T12:00:00+03:002019-09-19T15:12:40+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/07/toivoahakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Ex-vaimo yllättää taas]]> Kyllähän minä sanomattakin tietenkin tajusin, että se olisi voinut olla minun lapseni. Mutta olisi voinut olla olemattakin. Silti. Ajattelen nyt koko ajan, että se saattoi olla minun ainoa lapseni. Ja sen kohtaloon minun mielipidettäni ei kysytty, sillä he päättivät siitä. Vaimo ja se uusi mies, vaimon työkaveri. Siksi se nimi tuntui tutulta. Huvittavaa, pidin sitä reiluna tyyppinä.
Ainakin vaimo on ollut rehellinen: hän ei koskaan halunnut lasta eikä halunnut pitää sitä nytkään. Olisin minä silti halunnut tietää etukäteen. Vai olisinko? Mitä minä olisin sitten tehnyt?
Minun lapseni, se jota aina halusin vaimon kanssa. Ehkä näin on parempi. Meille kaikille. Pakko ajatella niin.
]]>2006-06-05T19:01:00+03:002019-09-19T15:12:42+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/06/ex-vaimo-yllattaa-taashakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Muutto]]> Niin kuin sekin, että se asunnon ulko-ovi pidettiin koko muuton ajan visusti auki, enkä nähnyt ovessa olevaa nimeä. Alakerran nimitaulusta yritin ohimennen aina vilkaista, mikä niistä nimistä täsmäisi oikeaan oveen: Mörsky. Se tuntuu jotenkin tutulta.]]>2006-05-17T20:45:00+03:002019-09-19T15:12:44+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/05/muuttohakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Matka jatkuu]]> Kuulostelin itseäni. Nouseeko viha, kateus, katkeruus. Odotin. Mutta mitään ei tapahtunut. Minä en tuntenut mitään, en vihaa, en katkeruutta. Enkä varsinkaan mustasukkaisuutta.
Tunsin itseni vapaaksi. Kaikesta.
]]>2006-05-13T19:35:00+03:002019-09-19T15:12:46+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/05/matka-jatkuuhakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Vaimo yllättää]]> Eilen töistä tultuani laitoin meille pientä illallista vaimoa odotellessa. Vaimo näytti kotiuduttuaan jotenkin vaivautuneelta, vetäytyneeltä. Luulin sen johtuvan vielä vapusta ja sanoin, että syödään sovintoillallinen, haudataan kirveet ja aloitetaan taas puhtaalta pöydältä. Vaimo istui pöytään hiljaisena, pyöritteli veistä kädessään oudon totisena ja sanoi: "Minä haluan eron. Ja tällä kertaa olen tosissani."
Luulen, että hän on löytänyt elämälleen uuden tarkoituksen. Ja se en ole minä.
]]>2006-05-09T20:33:00+03:002019-09-19T15:12:48+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/05/vaimo-yllattaahakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Normivappu]]> Myöhemmin
illalla yritettiin löytää joku aikuisempi paikka, johon mahtuisi neljä
henkeä mahtuisi istumaan. Ahdasta oli, mutta löytyi. Kun kerran hyvään
makuun oltiin päästy, niin mitä sitä sekoittamaan. Tilattiin lisää
skumppaa pöytään. Juttu luisti ihan kivasti. Vaimon mielestä liiankin
kivasti. Jostain syystä nimittäin vaimo sai päähänsä, että minä
flirttailin kaverin puolison kanssa. Tai oikeastaan epäili, että Leena
vikitteli minua. Aivan naurettavaa. En minä nyt niin tyhmä ole, että
lähtisin kaverin vaimoa iskemään, varsinkin jos kaveri ja vaimo on
samassa pöydässä. Joka tapauksessa vaimo lähti päästään ja alkoi sättiä
tätä kaverin vaimoa. Kuplat olivat nousseet jo sen verran päähän, että
voluumi nousi turhankin kovaksi.
Vaimo kävi sen verran kovilla
kierroksilla, että homma lähti lapasesta. Eukko meni ja heitti
lasillisen päin Leenan naamaa ja huitaisi kämmenellä kaupan päälle.
Portsari ohjasi vaimon pois kapakasta. Minua vitutti niin paljon, että
en lähtenyt mukaan. Kai se oli odottanut ulkopuolella aikansa, että
lähtisin perään ja kun en, niin suuttui ja lähti omille teilleen siksi
yöksi. Tämä viikko onkin sitten ollut enemmän tai vähemmän vaitonaista.
Sanoisinko, että normivappu.
]]>2006-05-05T18:15:00+03:002019-09-19T15:12:50+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/05/normivappuhakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Lomalla]]> Käytiin Kyproksella nollaamassa päät ja vaikka anoppi oli mukana, loma oli hieno. Kaikki meni odotuksia paremmin. Tosinhan tuollaiselta yhdistelmältä ei paljon odota. Jouduttiin vaihtamaan hotellia pari kertaa, kun paikallinen nuoriso metelöi alakerrassa ja toinen taas oli kylmä kuin ryssän helvetti. Saatiin olla vaimon kanssa kaksin vaikka pelättiin molemmat, että anoppi vaatii paapomista mutta ei. Anoppi piti tahollaan hauskaa.
Vaimo pelkäsi ennen lähtöä, että edelliskertainen reissu toistaa itseään. Silloin oltiin Rhodoksella samanlaisella äkkilähdöllä ja saatiin hikinen pikkuhuone takapihan puolelta ja vaimo murjotti heti ensimmäisenä iltana ihan niin kuin se olisi ollut minun vikani. Onneksi saatiin se vaihdetuksi kattoterassihuoneistoksi pienellä välirahalla. Huonoa siinä tosin tavallaan oli se, että siellä oli mukava ryypiskellä ja vaimo valitti, että hän ei ollut sinne asti tullut kärventymään jossain helvetin kattoterassikeitaassa. Oli tultu sinne vähän niin kuin viettämään vaimon syntymäpäivää, joten tavallaan ymmärrettävää mutta ei kai sitä juhlaa ollut tarkoitus koko lomaa viettää. Siis vaimon ehdoilla. Minun juhlani jatkuivat kyllä aamusta alkaen, joko terassilla tai hotellin baarissa. Syntymäpäivänään vaimo sitten natkutti, että pitää mennä jonnekin syömään. Sanoin sille, että mene yksinäsi. Ja vaimo meni. Tosin niin lähdin minäkin. En muistanut, että avaimia on vain yksi ja se ainoa minulla. Vaimo istui hotellin baarissa ja juoksi perääni, että jättäisin avaimen hänelle. Minä juoksutin sitä perässä ja nautin vallastani. Heitin lopulta avaimen sille ja jatkoin yökerhoon.
Vaimo oli istunut yön terassilla ja tyhjentänyt muutaman pullon ja takaisin tullessani se oli tehnyt päätöksensä. Halusi eron.
]]>2006-04-26T20:03:00+03:002019-09-19T15:12:53+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/04/lomallahakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Paskiainen]]>Olemme vaimoni kanssa eläneet aikoja, jolloin vaimo ei halunnut lähteä kanssani kyläilemään. Ei sukulaisiin, ei perhetutuille, saati hänen kavereilleen. Hän pelkäsi minun nöyryyttävän itseään, eikä syyttä. Sisäinen paskiaiseni näytti nilkin luonteensa aivan riittävän usein. Olen myöhemmin tulkinnut sen mustasukkaisuudeksi, mutta en ole varma oliko siitäkään aina kyse. Vaikea sitä on selittää muille, kun ei itsellekään pysty.
Erään kerran olimme yökylässä lapsuudenkaverini luona. Hän oli vaimoineen järjestänyt meille mukavan illallisen aunomisineen ja juhlinnan uuvuttamana menin ensimmäisenä nukkumaan. Vaimo jäi isäntäväen kanssa juttelemaan. Omat muistikuvani myöhemmistä tapahtumista ovat sumeat, lähinnä olemattomat. Ystävän kertoman mukaan olin herännyt yöllä huutamaan, että saatanan huora, nukkumaan sieltä. Vaimo oli tullut, hän oli jo oppinut valitsemaan pienemmän pahan. Isäntäväkeni ihmetteli aamulla, mikä minulle oli tullut, eiväthän he kaikkina niinä vuosina olleet minua sellaisena nähneet koskaan. Vaimo ei puhunut mitään, jälleen kerran ilmeet kertoivat aivan riittävästi. Siihen aikaan käytin hyökkäystä puolustuksena ja syytin häntä provosoinnista vaikka tiesin itsekin, kumpi meistä oli moukka.
Outoa siinäkin tapauksessa oli se, että vuosien takainen ystäväni, joka näki minussa puolen, jota ei tuntenut, ei oikeastaan halunnut nähdä sitä. Hän käyttäytyi myöhemmin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin tekivät kaikki ystäväni. Varsinaisena valopäänä opin sitten ajattelemaan, ettei minussa mitään syytä ole. Itse asiassa ajattelin, että vaimo valehteli, että mitään ei ollut koskaan tapahtunutkaan. Hänhän oli ainoa, joka minusta sellaista sanoi. Myöhemmin vasta ymmärsin, että ystäväni eivät halunneet käsitellä asiaa, myöntää minusta puolta, jota eivät tunteneet. Ainoa, joka joutui asian myöntämään oli vaimo ja minä syytin häntä. Ystäväni tavallaan nollasivat vaimon puheet. Samoin tekivät vaimonkin ystävät. Vaimo oli aivan yksin.
Henkinen väkivalta on kuin kiinalainen vesikidutus. Se hiertää hitaasti mutta varmasti ihmistä, syö hänestä sen paikan, johon se osuu. Pelottavan usein se osuu sydämeen.
]]>2006-04-19T20:08:00+03:002019-09-19T15:12:55+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/04/paskiainenhakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Pääsiäinen]]> Hän tuoksui saippualta.
]]>2006-04-17T20:34:00+03:002019-09-19T15:12:57+03:00https://hakkaaja.vuodatus.net/lue/2006/04/paasiainenhakkaajahttps://hakkaaja.vuodatus.net/<![CDATA[Eräänlaista peliä]]> Erätauolla menin kurkkaamaan rappukäytävään. Vain pölynimuri oli siellä. Jumalauta, että pelästyin. En hetkeen tiennyt, mistä sitä lähtisin hakemaan, mitä se on mennyt kertomaan ja kenelle. Kokeilin paria lähinaapuria mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä. Sitten ajattelin sen menneen naapurirappuun, siellä asui siihen aikaan yksi Pera. Kun mietin asiaa hetken, olin varma, että vaimo oli Peran luona ja menin hakkaamaan sen ovea. Sisältä ei kuulunut ääniä mutta olin varma, mitä siellä tapahtuu. Hakkasin ovea niin, että naapurit hälyttivät poliisin. Vietin sitten sen yön putkassa.
Vaimo oli viikon karheana ja sai taas haluamansa. Sillä kertaa se taisi olla joku takki.